Nykyään tiedän, mitä tehdä, kun tunne tuntuu repivän kappaleiksi.
Puhelun aikana tunnen hyvin voimakkaita tunteita kehossani. Viha tuntuu kuohuvalta rinnassa ja päässä, itku alkaa kirvellä silmiä. Epäoikeuden ja surun tunne tuntuvat musertavilta ja kurkkua puristaa jo kovasti, tuntuu että saatan tukehtua ihan kohta. En saa enää sanoja ulos. Kuuntelen vielä hänen sanansa, jotka yrittävät lieventää asiaa ja kenties lohduttaa. Pääni alkaa olla niin sekava ja olen tunnekuohun vallassa, että nopeasti sanon heipat ja lopetan puhelun. Yksinkertaisesti tunnen, että en kestä enää. Minun on päästettävä tunne ulos NYT. Muutoin tiedän sen aiheuttavan vakavia ongelmia itselleni henkisesti sekä fyysisesti.
Tunne on niin suuri, että en voi pidätellä sitä. Tai voin. Olen myös mestari kätkemään ja kieltämään tunteeni. Vaikka sisälläni riepoisi sota ja mysrky tuntuisi repivän sisintäni kappaleiksi, minä voin yleensä yhä peittää ja kieltää tunteeni. Jos annan itseni tehdä sen. Toimia vanhalla opitulla kaavalla.
Nyt olen turvallisesti kotona. En yksin, kumppanini on toisessa huoneessa. Itku tulee parkuna ulos istuessani keittiössä. Kumppanini tulee lohduttamaan. Minulle olisi helpompi antaa tunteen tulla yksin ollessani, mutta päätän kuitenkin antaa itselleni luvan revetä ja sitten sortua vaikka hän on läsnä. Annan hänen olla todistaja. Itken aikani lohduttomasti häntä vasten.
Surusta raivoon
Hetken kuluttua tunnen raivon kasvavan. Samalla huomaan, että tarvitsen fyysisesti tilaa, jotta viha pääsee ulos. Sanon hänelle kiitos ja kävelen toiseen huoneeseen sängylle. Siihen käperryn puristamaan tyynyä, toinen jalka jääden lattiaa vasten, toinen allani. Nyt voin antaa vihan tulla. Puristan ja runnon tyynyä siihen raivoa purkaen. Välillä itkien, välillä tyynyyn huutaen.
Hetken päästä kumppanini tulee viereeni ja laittaa käden selälleni. Minussa käynnistyy tärinä. Minua auttaa hänen fyysisesti osoittama tukensa ja hiljainen hyväksyvä läsnäolonsa sekä se, että olen auennut TRE:lle (Tension, Stress & Trauma Release Exercise eli tärinäterapia) viimeaikaisen harjoituksen myötä. Ensin hyvin hienoinen värinä, joka hetkessä kasvaa koko kehon kattavaksi tärinäksi. Tärinä tuntuu hyvälle. Niin vapauttavalle ja rentouttavalle. Kouristava viha katoaa, samoin suru.
Olen itselleni täysin läsnä ja ihmettelen oloni nopeaa helpotusta. Tärinää jatkuu tovin. Sen hiljokseen laantuessa huomaan miettiväni, että miksi oloni ei tunnu enää riipivän vaikealta. En saa tuota vaikeaa tunnetta oikein edes mieleeni vaikka yritän. Makaan jalkani päälle käpertyneenä vielä hetken tärinän laannuttua, kuulostellen oloani. Se tuntuu neutraalilta ja voipuneelta. Kuin olisin tehnyt kovan fyysisen suorituksen.
Nousen istumaan, katsomme mieheni kanssa toisiamme ja halaamme. Kiitän häntä ja toteamme: “Jaa, se oli semmoinen kokemus”. Tärinä auttoi vapauttamaan vaikean asian tuoman stressin ja suuret tunnelataukset.
Tunteille ominaista on tarve tulla kuulluksi
Tunteiden validointi tarkoittaa, että tunne tulee huomioiduksi. Eli, että tuntemusta ei vain viitata kinttaalla tai vähätellä, vaan huomataan se ja tunnustetaan se. Tunteilla on tarve tulla nähdyksi ja huomatuksi, ja kun ne huomataan ne ovat “hoitaneet hommansa” ja tunne alkaa helpottaa ja mennä ohi.
Tunteiden mitätöinti ja patoaminen ovat hyvin tavallinen lapsuudessa opittu tapa.
- “Isot tytöt/pojat ei itke”
- “Älä nyt tyhjästä suutu/vollota”
- “Älä itke”
Ja mitä näitä nyt on.. Monelle meille hyvin iskostettuja fraaseja, joita aikuisena saatamme itsekin toistaa huomaamattamme.
Viime vuodet olen aktiivisesti opetellut toimimaan toisin kuin lapsuudessa oppimani kaava on. Sen ansiosta minun ei enää tarvitse tuskailla tai ihmetellä, mitä tehdä kun tunne tuntuu repivän kappaleiksi. Olen päättänyt ottaa vastuun itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani validoimalla tunteeni. Eli olen opetellut antamaan tilaa tunteille. Olen opetellut kuulemaan ne, antamaan niiden tuntua ja tulla ulos.
Tunteille ominaista on virtaavuus. Yksi tunne ei kestä sekunteja tai minuutteja pidempään. Ellemme ala tarinallamme ruokkia tuota tunnetta tuoden sen yhä uudelleen ja uudelleen kokemukseksi. Toinen tapa, miten estämme tunteen luontaisen virtaavuuden ja ohimenevyyden on sen kieltäminen, mitätöinti ja tukahduttaminen.
Tunteen luonteeseen kuuluu tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Kun huomioimme ja tunnemme tunteen, on se tehnyt tehtävänsä ja menee sitten menojaan. Tunteen huomioiminen ja tunteminen tarkoittaa, että koemme sen fyysisesti kehossamme ja kuuntelemme sen sanoman sisimmässämme. Tätä tunteiden tunnistamista ja tunnustamista kutsutaan tunteiden validoinniksi.
Tunteet virtaavat
Olen opetellut tunnistamaan ja nimeämään tunteitani. Sekä olen opetellut antamaan niille luvan tuntua. Kokemuksellisesti jo tiedän, että jos minulla on mahdollisuus antaa tunteen tulla ulos näkyvästi, menee ikäväkin tunne nopeaa ohi. Olen myös purkanut sisälleni patoamiani tunteita tunti tolkulla terapiassa ja erilaisten harjoitusten kautta. Tämä vuosien työ on alkanut tuottaa tulosta ja nykyisin voin jo usein antaa tunteelleni luvan tulla -tilanteeseen sopivalla tavalla. Ja tiedän että siten oloni säilyy keveämpänä ja helpompana. Enkä enää kuluta turhaa energiaani tunteiden sisällä pitämiseen ja niiden peittelyyn.
Jos en tilanteesta johtuen voi antaa tunteen tulla ulos siinä muodossa kuin se haluaisi tulla, annan sille tilan myöhemmin. Sillä nykyään myös tiedän, että se sama tunne palaa kyllä muistuttamaan itsestään jos en antanut sille tilaa aiemmin.
Oletko sinä huomannut saman? Miten sinä toimit tunteidesi kanssa?
Kooste tunnekuohuihin
- Huomaa ja huomioi tunteesi
- Muista hengittää
- Pysy läsnä itsellesi: tunne kehosi ja mitä siellä liikkuu
- Anna tunteen tuntua kehossasi ja huomaa kaikki mitä se nostaa esille
- Anna tunteen tulla näkyväksi eli itke, mölise, huuda, käperry, hypi, hakkaa tyynyä tai mitä ikinä haluaakaan tulla sinusta ulos
- Jos tilanne ei sovi kokemaan tunnetta läpi, ota sille aika mahdollisimman pian
- Kun tunne laantuu, päästä vielä siitä irti esim. huokaisemalla syvään ja ravistelemalla tai käsillä pyyhkien kehoa
Ps. TRE:stä eli tärinästä terapeuttisena työkaluna lisää sitten toisessa postauksessa 🙂